Matkaan!
Tervehdys, lukijakunta!
Edessänne on virallinen matkablogini työssäoppimisjaksoltani ompelijana Hampurin valtionoopperan puvustossa. Matkaanhan lähdin jo 17.1. ja blogi olisi tullut aloittaa jo ennen tuota, mutta jäätävä lähtökiire, ensimmäisen viikon hulina ja ajankäyttötaitojeni kämäisyys aiheuttivat tällaisen kurjan myöhäisyyden. Vaan vihdoin tämä on olemassa, oi onnea!
Lähtötunnelmat olivat hektiset, kun matkavalmistelujen lisäksi rautoja oli tulessa useita ja siksipä pakkaaminen ja reittiselvittelyt olivat lähinnä paniikkista sähläämistä. Epätavallinen onnekkuuteni kuitenkin takasi sen, että kaikki sujui sulavasti enkä unohtanut mitään kovin oleellista.
Matkustin Turusta Hampuriin veneellä ja junalla, reissaamiseen meni siis melkoisesti aikaa. Nautin silti eniten juuri tällaisesta matkanteosta, koska hitaampi eteneminen antaa mahdollisuuden katsella muuttuvia maisemia ja sisäistää sen, kuinka kauas on todella kulkemassa.
Matkan hauskin osuus oli lauttamatka Trelleborgista Travemündeen. Koska sunnuntaisin ei kulje paikallisliikennettä Trelleborgin pohjoissatamaan, jouduin ottamaan taksin satama-alueelle, joka näytti suoraan sanottuna melkoisen hämäräperäiseltä iltamyöhään. Terminaalista meidät jalan matkustavat kuljetettiin tilataksilla autokannelle ja sieltä seikkailin vastaanoton kautta hyttiini, joka oli hyvin pelkistetty, mutta siisti ja mukava. Hienointa siinä oli tämä upea näkymä ikkunastani.
Kyseessähän siis tosiaan oli autolautta eli kanssani matkaamassa oli muutama vanhempi pariskunta ja noin sata rekkakuskia. Sulauduinkin siis täysin saumattomasti joukkoon aamupalalla.
Kun tuli aika kulkeutua bussipysäkille Travemünden terminaalista, sain oppaakseni samaan suuntaan kulkevan, varsin mukavan vanhemman britin, joka työskenteli lautalla. Jutustelimme ompelijan ammatista ja Saksan ja Suomen eroista ja perillä Lübeckissä John antoi yhteystietonsa siltä varalta, että haluan käydä tutustumassa Lübeckin nähtävyyksiin.
Kun vihdoin saavuin Hampuriin, olivat minua vastassa luokkakaverini Venla, joka on myös työssäoppimisjaksolla oopperassa sekä Ronald Arbeit und Lebenistä. Kun paperihommat oli hoidettu ja paikallisliikenteen kuukausilippu ostettu, oli aika suunnata väliaikaista kotiamme kohti. Meillä molemmilla on omat huoneet söpössä omakotitalossa Langenhornin lähiöalueella.
Täällä kelpaa köllötellä työpäivän jälkeen! Koska saksassa taloja ei ole eristetty tuplaikkunoin sun muin, on sisällä pakkasella hieman kylmä ja niinpä uudet parhaat ystäväni ovat kuumavesipullo ja lämpöinen viltti.
Alkuun oli hieman vaikeaa sopeutua täysin erilaiseen ympäristöön ja hirmuiseen määrään uusia ihmisiä, mutta koska kaikki ovat olleet valtaisan mukavia (erityisesti vuokranantajamme Vera-Viola, joka on pitänyt meistä hyvää huolta), lähden luottavaisin mielin kohti uutta viikkoa ja uusia seikkailuja!
Edessänne on virallinen matkablogini työssäoppimisjaksoltani ompelijana Hampurin valtionoopperan puvustossa. Matkaanhan lähdin jo 17.1. ja blogi olisi tullut aloittaa jo ennen tuota, mutta jäätävä lähtökiire, ensimmäisen viikon hulina ja ajankäyttötaitojeni kämäisyys aiheuttivat tällaisen kurjan myöhäisyyden. Vaan vihdoin tämä on olemassa, oi onnea!
Lähtötunnelmat olivat hektiset, kun matkavalmistelujen lisäksi rautoja oli tulessa useita ja siksipä pakkaaminen ja reittiselvittelyt olivat lähinnä paniikkista sähläämistä. Epätavallinen onnekkuuteni kuitenkin takasi sen, että kaikki sujui sulavasti enkä unohtanut mitään kovin oleellista.
Matkustin Turusta Hampuriin veneellä ja junalla, reissaamiseen meni siis melkoisesti aikaa. Nautin silti eniten juuri tällaisesta matkanteosta, koska hitaampi eteneminen antaa mahdollisuuden katsella muuttuvia maisemia ja sisäistää sen, kuinka kauas on todella kulkemassa.
Matkan hauskin osuus oli lauttamatka Trelleborgista Travemündeen. Koska sunnuntaisin ei kulje paikallisliikennettä Trelleborgin pohjoissatamaan, jouduin ottamaan taksin satama-alueelle, joka näytti suoraan sanottuna melkoisen hämäräperäiseltä iltamyöhään. Terminaalista meidät jalan matkustavat kuljetettiin tilataksilla autokannelle ja sieltä seikkailin vastaanoton kautta hyttiini, joka oli hyvin pelkistetty, mutta siisti ja mukava. Hienointa siinä oli tämä upea näkymä ikkunastani.
Kyseessähän siis tosiaan oli autolautta eli kanssani matkaamassa oli muutama vanhempi pariskunta ja noin sata rekkakuskia. Sulauduinkin siis täysin saumattomasti joukkoon aamupalalla.
Kun tuli aika kulkeutua bussipysäkille Travemünden terminaalista, sain oppaakseni samaan suuntaan kulkevan, varsin mukavan vanhemman britin, joka työskenteli lautalla. Jutustelimme ompelijan ammatista ja Saksan ja Suomen eroista ja perillä Lübeckissä John antoi yhteystietonsa siltä varalta, että haluan käydä tutustumassa Lübeckin nähtävyyksiin.
Kun vihdoin saavuin Hampuriin, olivat minua vastassa luokkakaverini Venla, joka on myös työssäoppimisjaksolla oopperassa sekä Ronald Arbeit und Lebenistä. Kun paperihommat oli hoidettu ja paikallisliikenteen kuukausilippu ostettu, oli aika suunnata väliaikaista kotiamme kohti. Meillä molemmilla on omat huoneet söpössä omakotitalossa Langenhornin lähiöalueella.
Täällä kelpaa köllötellä työpäivän jälkeen! Koska saksassa taloja ei ole eristetty tuplaikkunoin sun muin, on sisällä pakkasella hieman kylmä ja niinpä uudet parhaat ystäväni ovat kuumavesipullo ja lämpöinen viltti.
Alkuun oli hieman vaikeaa sopeutua täysin erilaiseen ympäristöön ja hirmuiseen määrään uusia ihmisiä, mutta koska kaikki ovat olleet valtaisan mukavia (erityisesti vuokranantajamme Vera-Viola, joka on pitänyt meistä hyvää huolta), lähden luottavaisin mielin kohti uutta viikkoa ja uusia seikkailuja!
Kommentit
Lähetä kommentti